Vapaaehtoisen ja iäkkäiden kokemuksia Automies-retkiltä
Tutustuin Automies-vapaaehtoistyöhön viime keväänä Keski-Uudenmaan kehittämiskeskuksen järjestämillä SOTE-treffeillä. Siellä sosiaali- ja terveysalan yrittäjät tapaavat toisiaan sekä muiden alojen yrittäjiä. Koska teen itse töitä iäkkäiden parissa, kiinnostuin heti Automies-toiminnasta. Olen kuullut, että moni muukin iäkkäiden kanssa työkseen toimiva ihminen lähtee mielellään näille retkille myös vapaaehtoisena.
Vanhaa kotitaloa katsomaan
Ensimmäiselle Automies-retkelleni pääsin Hyrylän kortteliolohuoneen yhteyshenkilö Liisan järjestäessä matkaani kolmen rouvan ryhmän. Heidän kanssaan lähdimme ajelulle Tuusulan rantatien maisemiin. Aluksi ajoimme Rusutjärvelle, missä oli Sirkan vanha kotitalo. Tämä toimelias yhdeksänkymppinen keräsi sieltä omenia itselleen ja ystävättärilleen. Minä juttelin sillä aikaa Marjatan ja Annikin kanssa sekä tapasin myös Sirkan sukulaisen, joka asuu myös tuossa ihanassa maalaisympäristössä peltojen keskellä.
Matka jatkui Tuusulan rantatielle ja Lottamuseon kahvilaan, jossa nautimme hyvät kahvit viinereineen. Juttua piisasi eikä vähiten muistoja tuovan miljöön ja lottakahvilan vanhanajan sisustuksen ansiosta. Kuulin monia mielenkiintoisia tarinoita heidän elämänsä varrelta ja muistisairas rouvakin silmin nähden nautti seurasta, vaikka olikin itse hiljaa suurimman osan ajasta.
Rouvien kanssa Prinsessapuistoon
Toinen Automies-retki suuntautui Kellokosken Prinsessapuistoon. Elokuinen päivä sattui olemaan ihanan lämmin ja aurinkoinen, joten mikäs oli nauttiessa kauniista puistoympäristöstä ja mukavasta seurasta. Kolme saman taloyhtiön rouvaa Pirjo, Helvi ja Leena tutustuivat Kellokosken ruukin historiaan sekä muutaman paikallisen käsityöläisen puotiin, mistä saivat ideoita myös omiin tuleviin käsitöihinsä. Ennen kotiin ajamista kahvittelimme Kinuskillassa, jossa tarjolla on myös silmän ruokaa vaihtuvien taidenäyttelyiden muodossa.
Prinsessapuiston ryhmä toivoi uutta retkeä Saaren kartanon joulumarkkinoille, minne varmasti menemmekin.
Kannaksella taistelleen isän muisto
Kauniina ja kuulaana keskiviikko-iltapäivänä ajelin 85-vuotiaan Juhanin kanssa tutustumaan Lottamuseoon. Juhanille tuli mieleen näyttelystä hänen oma isänsä, joka oli taistellut Kannaksella. Lottamuseo tarjosi meille maistuvan lounaan ja myös vanhanajan pullavanukas toi muistoja mieleen. Lottakanttiiniin kannattaa poiketa sekä kauniin ympäristön että erinomaisten syötävien vuoksi – myös palvelu on ystävällistä.
Näiden retkien merkitys asiansosaille on mittaamattoman arvokas, se tuo virkistystä ja sisältöä elämään. Mieti, miltä itsestäsi tuntuisi viettää viikko- ja kuukausitolkulla aikasi neljän seinän sisällä tai samoissa pienissä ympyröissä näkemättä ketään muita ihmisiä kuin mahdollisesti luonasi viran puolesta käyviä henkilöitä?
Itselleni ja silmin nähden myös mukanaolijoille retkistä jäi oikein hyvä mieli. Sosiaalisuus ja keskustelu muiden kanssa tekee hyvää sekä mielelle että keholle. Suosittelen lämpimästi alkamaan Automies-vapaaehtoiseksi tai ilmoittamaan mukaan yksinäisen ikäihmisen, joka kaipaisi päiviinsä piristystä ja seuraa.
Pidetään yhdessä huolta ikäihmisistämme <3
Päivi Kantola
Lainajalat